Hiekan Alegra

Tässäpä siis olisi Hiekan Alégran hoitopäiväkirja. Hoitajana toimii Henna. Antoisia hoitohetkiä!

-Henna! Herää. Myöhästyt koulusta ekana päivänäsi, huusi äitini alakerrasta.
Huokaisin ja nousin. Olisin voinut vain hautautua peiton alle ja jäädä sinne loppuelämäkseni. Olimme muuttanut tänne peräkylään Hämeenlinnasta viime viikolla. Se oli vielä ihan OK, mutta joutuisin menemään uuteen kouluun. Se ei ollut OK. Muistin sen päivän kun luokallemme oli tullut uusi tyttö. Kaikki olivat vain tuijottaneet häntä. Olin ajatellut, että en iki-maailmassa tulisi muuttamaan. No kuinka ollakkaan me muutimme ja nyt minä olin se tyttö jota tuijotettaisi. Söin pikaisesti aamupalan ja puin päälleni samalla, kun äiti hoputti vieressä.

Vihdoin nousin pyöräni selkään ja lähdin polkemaan koululle päin. Meiltä kouluun on matkaa melkein 6 kilometriä, mutta äiti ei suostunut viemään minua kouluun. Tarvitsin kuulemma enemmän raikasta ulkoilmaa. Olin polkenut melkein 3 kilometriä kun huomasin ison kyltin : Tervetuloa Koivuvaaraan. Ja tekstin vieressä komeili kuva hevosesta. Olin pakahtua innosta. Täällä olisi siis talli. Olin monena iltana miettinyt näkisinkö enään hevosia. Hämeenlinnassa minä olin käynyt suuressa ratsastuskoulussa. En pitänyt paikasta. Se oli mielestäni liian iso ja vilkas paikka. Olin kuitenkin tyytynyt kohtalooni, koska lähellä ei ollut muitakaan talleja. Katsoin kelloa. 20 vaille 9. Aikaa oli enään 20 minuuttia ja matkaa vielä 3 kilometriä. Nyt piti laittaa pikavaihde päälle. En halunnut myöhästyä ekana koulupäivänä. Päätin tulla katsomaan tallia tarkemmin koulun jälkeen.

Koulupäivä sujui hitaasti. Kuinkas muutenkaan. Minua oli tuijotettu vain hetki ja pian olinkin saanut jo monta kaveria. Olin iloinen. Ja tulin iloisemmaksi mitä lähemmäs pyöräilin tallia. Pian olinkin sen saman kyltin kohdalla minkä olin nähnyt aamulla. Käännyin risteyksessä ja lähdin polkemaan kohti tallia. Silmäni oli pudota päästä kun näin tallin. Se oli iso ja upea, mutta silti kotoisan näköinen. Täällä voisin viihtyä hyvin. Laitoin pyöräni nojaamaan puuta vasten ja heitin koululaukun tarakalle. Lähdin kävelemään kohti tallia. Yhtäkkiä eteeni ilmestyi nuori nainen tai tyttö. En ollut varma. Nainen oli pitkä, mutta hänen kasvoissa oli lastenpiirteitä. Pidin naisesta heti.
-Hei. Olen Sasha. Tervetuloa, nainen sanoi.
-Kiitos. Tuota... etsin tallin omistajaa, sanoin vieläkin hiemen hämmentyneenä.
-Tässähän minä. Tai no meitä omistajia on kolme, mutta kuitenkin. Miten voin auttaa? Sasha kysyi.
-Voisinko kierrellä katsomassa hevosia, kysyin.
-Toki, hän sanoi ja lähti.
Lähdin kävelemään kohti isointa tallia. Sisällä oli jonkun verran hevosia. Cessi, Gabby, Hani, Siwana ja paljon muita. Yhtäkkiä näin sen. Pienen, kimon tamman. Se näytti hiukan jännittyneeltä. Ojensin käteni kohti tammaa. Hiljaa se tuli luokseni ja puhalsi sieraimista ilmaa kädelleni. Silloin tiesin sen. Minun oli PAKKO päästä tämän hevosen hoitajaksi. Katsoin lappuun, joka oli kiinnitetty karsinan oveen.
-Alegra, kuiskasin hiljaa. Hevonen hörähti hiljaa. Silitin sen otsaa ja se näytti tyytyväiseltä.
-Tulen pian takaisin, sanoin Alegralle ja lähdin tallista. Hortoilin ympäri tallipihaa, kunnes näin naisen. Tämä ei ollut se Sasha, mutta kävisin kysymässä tietäisikö tämä missä tallin omistaja asusti.
-Hei, sanoin naiselle.
-Hei. Olen Mia. Etsitkö jotakuta? nainen kysyi.
-Tallin omistajaa, sanoin Mialle.
-Minä olen, Mia sanoi hymyillen. Hänkin vaikutti mukavalta. Sitten häkellyin. Eihän tämä ollut Sasha. Mutta sitten muistin Sashan sanat. Omistajia oli kolme. Sasha, tämä Mia ja vielä joku kolmas.
-Tuota, haluaisin vain tietää otatteko näille hevosille hoitajia, kysyin ja osoitin talleja.
-Kyllä, Mia sanoi, -Oletteko ajatellut haluavasi hoitsun?
-No, joo, sanoin.
-Selvä. Ketä sinä olet ajatellut? Mia kysyi.
-Alegraa, sanoin. Alegra. Nimi oli kaunis.
-Hmm.. Alegra on aika herkkä hevonen, Mia sanoi mietteliäänä.
-Huomasin, sanoin. Voi ei. Sanoisiko Mia, että en voisi ruveta hoitamaan Alegraa.
-No voithan sinä kokeilla. Sano jos ilmenee ongelmia, Mia sanoi. Olin niin iloinen, että halasin Miaa. Mia näytti ensin häkeltyneeltä, mutta hymyili sitten minulle.
-Kiitos, sanoin ja lähdin sitten rientämään tallille. Ihanaa olin saanut Alegran hoitsukseni. Saavuin talliin ja menin Alegran karsinan luo. Siellä se vieläkin seisoi. Avasin oven hitaasti ja astuin karsinaan. Alegra perääntyi, mutta palasi pian luokseni. Silitin sitä. Se oli ihana.

-Mitä sanoisit pienestä harjaustuokiosta, sanoin Alegralle ja lähdin karsinasta. Suljin oven ja lähdin etsimään satulahuonetta. Pian löysin varustehuoneen. Avasin oven. Varustehuone oli iso. Miten ikinä löytäisin täältä jotain? Pian huomasin ison hyllykön. Siellä oli laatikoita hienossa rivissä. Yhden laatikon kyljessä luki: ALEGRA. Kurkkasin laatikkoon. Siellä oli harjoja. Lähdin varustehuoneesta ja menin takaisin Alegran luo. Laitoin sille riimun ja sidoin sen karsinan seinässän olevaan renkaaseen riimunnarulla. Huomasin sen säikkyvän äkkinäisiä liikkeitä. Rupesin harjaamaan Alegraa. Se oli erittäin kiltti. Olin harjannut sitä jo kauan, kun talliin asteli taas joku vieras nainen.
-Hei. Olen Nori. Sinä olet varmaankin Henna. Alegran uusi hoitaja, nainen sanoi.
-Juu. Oletko sinä tämän tallin kolmas omistaja, kysyin Norilta.
-Kyllä olen, hän hymyili minulle. Hänkin vaikutti mukavalta.
-Sinä voisit viedä Alegran tarhaan. Muista laittaa sille kaikkiin jalkoihin oranssit hivutussuojat. Sitten voit siivota sen karsinan, Nori neuvoi.
-Selvä, sanoin ja kävin hakemassa neljä oranssia hivutussuojaa. Laitoin ne Alegran jalkoihin ja lähdin taluttamaan sitä tarhaan. Saavuimme tarhalle avasin portin ja menin Alegran kanssa tarhaan. Otin siltä riimun pois ja se lähti iloisesti pukitellen kohti heinäkasaa. Nauroin sille ja lähdin kohti tallia. Hetken etsiskelyn jälkeen löysin kottikärryt ja talikon. Menin Alegran karsinaan ja rupesin siivoamaan sitä. Panin merkille, että Alegra oli siisti.

Kun olin siivonnut Alegran karsinan kävin hakemassa sen sisälle. Se oli piehtaroinut mudassa, joten harjaukseni oli ollut aivan turha. Huokaisin ja katsoin kelloa. Minulla ei ollut enään paljoa aikaa jäljellä kunnes pitäisi lähteä kotiin. Harjasin Alegran ripeästi ettei muta hiertäisi sitä yön aikana. Rapsutin sitä ja annoin sille suukon turvalle.
-Tulen huomenna uudestaan, lupasin ja lähdin tallista. Olin onnellinen. Alegra oli niin ihana.

Hyvä tarina! Kirjoittelemme piakkoin noista tunneista tuohon ilmoitustaululle, niin voit tutustua niihin. Ja lauantaina on aina hoitajille ilmainen tunti, mutta siitä voit kirjoittaa ihan minä päivänä tahansa.

Saat karsinan siivoamisesta 6v€:tä

Esteitä!



-Ei ole totta! huusin, kun ensimmäiset vesipisarat alkoivat tippumaan taivaalta. Lähellä ollut koiranulkoiluttaja kääntyi katsomaan minua. Hymyilin hänelle ja jatkoin matkaa. Äiti ei viittinyt viedä minua tallille, joten minun täytyi pyöräillä sinne. Toivoin, että ei alkaisi ukkostaa niinkuin oli ennustettu. Käännyin kyltin kohdalta oikealle ja jatkoin vielä jonkin matkaa hiekkatietä. Pian näinkin jo isot portit. Laitoin pyöräni nojaamaan puuta vasten ja kävelin talliin. Alegra seisoi karsinassaan. Se oli oppinut jo tuntemaan minut. Rapsutin sitä otsasta jonkin aikaa.
-Taidan harjata sinut, sanoin sille huomattuani sen kyljet, jotka olivat mudan peitossa. Lähdin hakemaan harjapakkia. Pian löysinkin sen ja lähdin tulemaan takaisin, kun huomasin uuden tytön yhden hevosen karsinassa.
-Hei, sanoin tytölle. Hän ei ollut kullut tuloani ja pelästyi yhtäkkistä ääntä.
-Hei, hän vastasi heti, kun oli saanut puhekyvynsä takaisin.
-Minä olen Henna. Oletko sinä hmm... Ronjan hoitaja? kysyin häneltä tiirailtuani nimen lapusta, joka oli kiinnitetty karsinan oveen.
-Juu. Sinä olet varmaan sitten Alegran hoitaja. Olen muuten Jasmine, tyttö sanoi. Mistä ihmeestä hän tiesi, että olen Alegran hoitaja. Sitten älysin harjapakin, jota kannoin. Sen kyljessä komeili isoin kirjaimin Alegran nimi. Lähdin takaisin Alegran luo. Harjailin sitä kauan. Tuntui siltä, että muta olisi liimautunut karvaan kiinni. Puolen tunnin päästä olin vasta valmis.
-Huh huh. Älä enään ikinä mene pyörimään mutaan, sanoin sille, kun olin saanut sen harjattua. Sitten muistin syyn miksi olin tullut tallille kaatosateessa.
-Voi ei, sanoin ja juoksin tallista pihalle. Juoksin pyörälleni ja otin tarakalta pienen repun. Juoksin takaisin talliin, koska en halunnut kastua läpimäräksi.
-Eikä, sanoin huomattuani kassin sisältöineen olevan läpimärkä. Kassissa oli kaikki ratsastuskamppeeni. Kypärä, turvaliivi ja hanskat. Ja kaikki olivat läpimärkiä. Minun pitäisi lainata tallilta kypärä täksi tunniksi. Katsoin kelloa. Varttia vaille 6. Pitäisi kiirehtiä. Vein ratsastuskamat Alegran karsinan eteen ja lähdin etsimään satulaa, suitsia, korvahuppua ja valkoisia hivutussuojia. Aion hypätä Alegralla. Rakastin hyppäämistä ja olin kuulunut, jopa entisen tallini esteratsastusjoukkueeseen. Löysin varusteet pian. Alegra oli helppo varustaa. Se ei edes pullistellut minun satuloidessa sitä. Pian olinkin valmis. Lähdin kohti maneesia, koska en uskonut, että ratsastustunti pidettäisiin kentällä tässä kaatosateessa. En ollut ennen käynyt maneesissa ja sen koko yllätti minut.
-Hei. Olet ilmeisesti tänään ainut? kuului ääni nurkasta. Norihan se siellä oli hakemassa puomeja.
-Hmm... Ilmeisesti, sanoin ja menin maneesin keskelle noustaakseni selkään. Lähdin kävelemään uralle. Nori kasasi maneesin keskelle kaksi estettä. Toinen oli ristikko ja toinen oli pieni pystyeste.
-Kokeillaan hypätä tätä sarjana. OK? Nori sanoi.
-Juu. Toki, vastasin. Minua jännitti hiukan. Sarjojen viimeinen este oli ollut aina ongelma entiselle hoitsulleni. Lähdin ravaamaan. Alegran ravi oli pehmeä. Tein muutaman voltin kumpaakin suuntaan, jotta Alegra olisi tarpeeksi taipuisa.
-Olet tehnyt tätä ilmeisesti ennenkin, Nori sanoi katsellessaan ratsastustani.
-Olen, vastasin.
-Selvä. Voit nostaa laukan ja laukata pari kierrosta. Kokeile sitten tuota estettä, Nori neuvoi. Nyökkäsin ja nostin laukan. Laukkasin pari kierrosta ja käänsin sitten Alegran kohti ristikkoa. Se hyppäsi ilmavasti. Sitten keskityin pystyesteeseen. Pidätin Alegraa hiukan, jotta askeleet sopisivat ja nousin jalustimien varaan. Jälleen kerran Alegra hyppäsi ilmavasti.
-Hienoa, Nori kehui: - Kokeile vielä pari kertaa.
Kokeilin sarjaa vielä 3 kertaa. Kertaakaan ei puomi pudonnut. Siirsin Alegran raviin ja annoin sen ravata hiljakseen.
-Hyvä. Nyt voit antaa sen kävellä hetken. Kerään esteet ja lähden. Minulla on yksi tapaaminen seitsemältä. Nyökkäsin ja siirsin Alegran käyntiin. Norin lähdettyä kävelin vielä pari kierrosta.
-Eiköhän tämä riitä, sanoin Alegralle ja tulin alas selästä. Talutin sen karsinaan ja se hyökkäsi heti heinäkasalle, joka oli ilmestynyt sinne tunnin aikana. Riisuin Alegralta varusteet sen syödessä. Lopuksi harjasin sen hyvin ja rapsuttelin sitä tovin. Minulla oli vielä aikaa, joten päätin siivota pari karsinaa. Hain kottikärryt ja talikon. Siivosin Alegran, Sannin ja Hanin karsinat. Vein tarvikkeet paikoilleen ja kävin vielä silittämässä Alegraa. Lähdin tallilta läpimärkä reppu selässä ukkosen jylistessä jossain kaukana. Alegralla ratsastaminen oli ollut ihanaa.

Todella hyvä tarina nytkin:) Karsinoiden siivoamisesta tulee 18v€tä, ja annan yhden ylimääräisenkin, kun hyvin hommia teit:) Eli siis 19v€:tä.

Maastoilua


Pyöräilin tallille päin niin, että hiki valui kasvoille. Olin kiukkuinen ja kiukun kyyneleet valuivat pitkin poskea. Ex-kaverini oli haukkunut minut lyttyyn, vanhemmat olivat saaneet työpaikan jostain lapista ja kokeista oli tullut surkea numero ja vanhemmat uhkasivat tallikiellolla. Elämä ei voinut olla surkeammin. Nyt olin menossa tallille joka oli ainoa paikka, jossa sain olla oma itseni. Pian käännyin tutulle hiekkatielle. Vähän aikaa poljettuani saavuin tallille. Laitoin pyörän nojaamaan vanhaa koivua vasten ja lähdin kävelemään kohti tallia. Alegra oli ulkona. Se mutusti tyytyväisenä heinää tarhassaan.
-Älä vaan sano, että olet taas pyörinyt koko paikkakunnan suurimmassa mutalätäkössä, sanoin sille kun näin pikaisen vilauksen ruskeasta sen kaulassa. Kiersin hevosen toiselle puolelle.
-Mitä pahaa olen tehnyt ansaitaakseni tämän? kysyin epätoivoisena.
-Hmm... Varmaan aika paljonkin, Jasmine vastasi.
-Pah. Katso nyt, sanoin ja osoitin Alegran oikeaa kylkeä.
Jasmine katsoi ja vislasi hiljaa: -Kova työ edessä vai?
-No takuulla, sanoin ja aloin olla jo hiukan paremmalla päällä.
-No minä taidan tästä lähteä hoitamaan Ronjaa, Jasmine sanoi ja liukeni paikalta.
-Niin tietysti, sanoin puoliääneen. Nousin nurmelta. Oli paahtavan kuuma.
-Ja minä kun ajattelin, että pääsisin helpolla, jos lähdettäisi pienelle maastolenkille, mumisin Alegralle hiukan ärtyneenä. Minun ei todellakaan tehnyt mieli ruveta harjaamaan Alegraa tällä kelillä.
-Taidan nyt hiukan luistaa ja pestä sinut, sanoin sille. Kävin hakemassa Alegralle riimun ja narun. Sujautin riimun Alegralle ennenkuin se älysi lähteä livohkaan.
-Kiinni on ja pysyy, sanoin sille voitokkaaseen sävyyn. Alegra tuhaisi aivan kuin olisi alistunut. Tällä kertaa. Talutin Alegran pesuboxiin ja aloin suihkuttaa sitä. Se näytti nauttivan pesusta.
-Sinä nautit, minä teen työt. Reilua? puhelin sille samalla kun suihkuttelin sitä.
-Nyt vien sinut karsinaan ja siivoan pari muuta karsinaa. Sitten käydään pienellä maastolenkillä, selitin Alegralle samlla kun vein sen karsinaan. Kävin hakemassa kottikärryt ja siivosin pari karsinaa. Vein kottikärryt takaisin ja olin menossa hakemaan Alegran suitsia, kun puhelimeni piippasi:

Anteeksi, että haukuin sinua. Tiedän kuinka tärkeä Alegra on sinulle. Olisi vain joskus henggaili kahdestaan, mutta olet kokoajan tallilla.

Paras kaverini oli lähettänyt viestin ja sanonut olevansa pahoillaan. Ehkä elämä vielä kääntyisi hyväksi.

Kaikki OK. Mennäänkö vaikka torstaina kahville?

Laitoin vastauksen ja olin iloinen että kaikki. Tai no ainakin melkein kaikki. Oli palanut ennalleen. Menin hakemaan suitset ja menin sitten Alegran luo. Sujautin sille ripeästi suitset ja talutin sen tallikäytävälle. Nyt pitäisi vielä päästä selkään, ajattelin. En ollut nimittäin laittanut Alegralle satulaa, koska sen selkä oli vieläkin kostea pesun jäljiltä. Pian löysin jakkaran, jonka päältä kampesin Alegran selkään.
-Käydään ihan lyhyt lenkki vain, sanoin Alegralle. Lähdin kohti lähintä polkua. Ratsastin pitkin metsäpolkuja. Polku oli hämärä ja aioin jo kääntyä takaisin kun huomasin valoa edessäpäin. Ratsastin kohti valoa ja pian saavuin suurelle niitylle. Niitty oli vihreä ja se näytti jatkuvan loputtomiin. Ravasin niityn ympäri Alegralla kuoppien tai kivien varalta. Niitty oli kuitenkin sileä.
-Mitäs sanoisit pienestä laukasta? sanoin Alegralle ja samassa painoin pohkeet sen kylkiin. Alegra nosti reippaan laukan. Laukkasimme miltei niityn päähän kunnes hidastiin Alegran käyntiin.
-Huh. Tuota minä sanon kunnon laukaksi. Vai mitä mieltä olet? Kysyin ja taputin Alegran hikistä kaulaa.
-Taidan pestä sinut vielä toisen kerran, kunhan pääsemme takaisin, sanoin sille. Käänsin Alegran takaisin suuntaan josta olimme tulleet. Paluumatka sujui nopeasti ja pian hyppäsinkin jo alas Alegran selästä. Riisuin Alegralta suitset ja vein sen pesuboxiin. Suihkuttelin Alegraa hiljakseen. Pian Alegra oli kuin uusi ja vein sen karsinaan. Siellä se hyökkäsi heinäkasalle.
-Voi ei! Olitko puoli tuntia ilman ruokaa, kiusoittelin sitä ja lähdin sitten putsaamaan suitset. Putsattuani suitset vein Alegralle pari kuivaa leipää, annoin sille suukon otsalle ja lähdin polkemaan kohti kotia. Toivottavasti vanhemmat eivät olleet kovin vihaisia "karkaamisen" takia.

Piirtelin tämmöisen kuvan aikani kuluksi:

Hyvä tarina:) Kivasti osaat käyttää muitakin hoitajia kertomuksissasi.

Yhteensä 15 v€:tä.

//EDIT. Hieno kuva muuten:) Haluatko, että lisäämme sen Alegran sivuille? Voit muuten nyt osallistua Alegralla niihin kisoihin mihin tahdot.

Kiitos
Voihan tuon lisäillä sinne Alegran sivuille, vaikka onkin hiukan hutaisten tehty.
Ja käyn katsomassa jonkun sopivan luokan.

Hieno kuva:) Laitankin sen heti Alegran sivuille.