Koputus. En reagoinut siihen vaan katsoin ulos ikkunasta käsiposkellani. Lisää koputuksia. Tälläkertaa teräviä ja käskeviä. - Rela! Nyt ovi auki, kuului äitini komento oven takaa. Hän painoi kahvaa alaspäin, kuin ihmettä odottaen, että ovessani oleva lukko olisikin auennut. Äitini oli siesonut sinnikkäästi oven takana jo kymmenisen minuuttia, joten lopulta antauduin huokaisten ja raahustin ovelle. Käänsin avainta lukossa ja samassa ovi pamahtikin levälleen ja äitini astui sisälle ja kädet lanteillaan minua tuimasti katsoen.
-Nyt tämä riittää. Olemme asuneet täällä jo muutaman viikon, mutta istut vain kotona ja tuijotat ikkunasta. Herätys! Ulkona on elämää, äitini paasasi minulle. Avasin suuni esittääkseni tutun vastalauseen, mutta hän kerkisi edelleni:- Joo tiedetään, että Acosirozo jäi edelliselle tallille, mutta on täälläkin talli! Nyt on kesä. Ihmiset ovat tällä säällä ulkona eivät nyhjää sisällä, hän sanoi katsoen minua samalla silmiin.
Jep. Totta. Vanha hoitohevoseni Acosirozo eli tutummin Zorro jäi vanhalle tallille. Se oli minun hoitohevoseni yli 3 vuotta ja minulla on sitä mieletön ikävä. Aloin pikkuhiljaa päästä siitä yli ja nyt kun äiti mainitsi, että täältäkin löytyy talleja niin kiinnostukseni heräsi.
Ehkä voisinkin lähteä ulos. Huidoin äitini pois huoneesta ja katsoin ympärilleni. Pahvilaatikoita,pahvilaatikoita ja lisää pahvilaatikoita. Kävin käsiksi laatikkoon, jossa luki ”ratsastus” ja avasin sen. Vastaan tulvahti tuttu tuoksu. Sieltä löytyy kaikki ratsastustarvikkeeni ja muutama Zorronkin varuste, jotka sain ottaa mukaan. Kaivoin esiin ruskeat kokopaikkaiset ratsastushousut ja jodhpurit. Pian olenkin saanut kamani kasaan ja katsoin itseäni peilistä. Sieltä takaisin katsoi 14 vuotias tyttö, joka on paria senttiä vaille 160. Äkkiä katsottuna siniset silmät ja ruskea tukka. Hymyilin pienesti, sillä nyt tajusin miten paljon olin kaivannut sitä, että pääsin tallille. Kun muutimme tänne ajattelin, etten enään ikinä menisi tallille, mutta tässä sitä ollaan. Huoneeni ovelta katsoin vielä seinällä roikkuvaa kuvaa minusta ja Zorrosta ja kiiruhdin olohuoneen kautta keittiöön.
Istuin bussissa matkalla Koivuvaara nimiselle tallille. Äiti kertoi missä oli nähnyt kyltin ja olin selvittänyt mikä bussi menee Koivuvaaran ohi ja juossut omakotitalomme läheiselle bussipysäkille ja hypännyt kyytiin. Näin edessäpäin oikeanpysäkin ja painoin ”STOP” nappia. Bussi kurvasi pysäkille ja nousin pois. Pienen matkan päässä pysäkistä oli kyltti, jossa oli taidokaassti maalattu kuva hyppäävästä ja ravaavasta hevosesta. Katsoin kuvaa ja kyltissä lukevaa nimeä ”Koivuvaaran talli”. Lähdin kulkemaan kyltin osoittamaan suuntaan.
Hiekkatietä ei tarvinnut kulkea kauaa, kun erotin edessäpäin laitumia, rakennuksia, tarhoja, parkkipaikkaa. Kiiruhdin askeliani ja pian olinkin saapunut kisa-areenalle, jos niin saattoi sanoa. Edessäni oli katsomo, koulurata, parkkitilaa hevosautoille. Kuljin parkkitilan ohi ja näin tiiliaidan, jonka takana kohoili puita ja jonkinlainen kartano. Myös maneesin kattonäkyi ja arvelin muiden rakennusten olevan tallirakennuksia. Koivuvaaran tilukset olivat mahtavat. Aivan tallien takan tiiliaidan toisella puolella olevilla niityillä ja hietokoilla avautuivat laitumet. Näin hevosia, jotka söivät rauhakseen ruohoa. Kävelin aika massiiviselle takorautaportille joka oli auki. Kävin sisään ja katsoin ympärilleni. Oli rauhallista. Missään ei näkynyt liikettä, mutta kuulin vaimeaa musiikkia heti oikeallapuolella olevasta rakennuksesta, jonak arvelin olevan talli. Heti edessäni oli suuri kenttä. Vasemmallapuolella maneesi. Kentän toisellalaidalla oli lisää talleja. Katseeni kiinnitttyi väistämättä suureen vaaleaan kartanoon, jonka sisäänkäynti oli kentälle päin. Sen takana näytti avautuvat jonkinlainen puisto, joka eittämättä kuului vielä tallille. Näkymä oli upea.
Astuin sisälle talliin. Käytävällä näin kottikärryt, jotka olivat täynnä lantaa ja karsinan seinään nojasi talikko. Katsoin karsinoiden nimiä ja tajusin saapuneeni tammatalliin. Keskellä käytävää olevasta ovesta astui nainen ulos. Hän huomasi minut seisomassa keskellä käytävää hieman hämillisenä ja suuntasi reippaasti minua kohti.
-Moikka, olen Sasha, miten voin auttaa, nuori nainen esitteli itsensä.
Vastaan tervehdykseen ja esittelen itseni ja sitten kerron asiani:- Olisiko mahdollista saada hoitsua? Muutin juuri ja vanha hoitsuni jäi vanhalle tallille ja nyt olisi kiva alkaa taas hoitamaan.
-Joo hevosille otetaan hoitajat. Meillä on hevosia joka lähtöön, jotka kaipaavat hoitajia. Otan kottikärryt mukaan ja tyhjennän ne matka, mutta mennään nyt katsomaan sinulle hoitsua, Sasha sanoo iloisesti ja viittoo minut ulos tallista.
Kuljemme tallipihan läpi ja nyt näen sen kunnolla. En voi muutakuin käännellä päätä ja ihmetellä siistiä ja upeaa tallipihaa. Sasha kertoo tallin historiasta ja, että hänen lisäkseen tallin omistavat myös Nori ja Mia. Saan kunnon esittelykierroksen matkalla laitumille.
-Noniin. Tässä nämä sitten ovat, Sasha sanoo ja näyttää kädellä hevosia jotka vaeltavat laitumella. Olemme tammalaitumella, sillä kerroin haluavani tamman tälläkertaa hoitsuksi.
Sasha kutsuu hevosia ja ne lähtevät ravaamaan suurena laumana meitä kohti.
Tarkkailen niitä ja silmäni kiinnittyvät upeaan mustaan tammaan, jolla on tähti otsassa. Se ravaa kevein askelin ja kaula upeasti kaarella. Mustat hevoset ovat heikkouteni.
Hevoset tulevat aidalle norkoilemaan ja monet tulevat haistelemaan minua. Olenhan uusi tuttavuus. Varsinkin musta tamma töykkii ja haistelee minua innoissaan. Kasvoilleni kohoaa hymy, jonka myös Sasha huomaa.
-Hiekan Célia eli tutummin Cessi. Vilkas,utelias, touhutiina, jonka kanssa aika ei käy tylsäksi, hän esittelee tamman.
-Tämä se on, vastaan ääni innostusta täynnä. Olen varma, että Cessi on juuri se oikea hevonen.
-No eipä tässä muuta voi sanoa, kuin olet Cessin uusi hoitaja, Sasha vastaa hymyillen ja lisää vielä, että voin harjailla Cessiä jos haluan. Nyökkään innoissani ja lähden hakemaan riimua tallista.
Talutan Cessin talliin käytävälle. Sasha sanoi, että Cessi on varminta harja käytävällä. Cessi antoi hyvin kiinni, mutta taluttaessa se heilutteli koko ajan päätään ja steppaili innoissaan t-paitani selkämystä mupeltaen.
Sain sen käytävälle kiinni ja lähdin kohti satulahuonetta. En meinannut heti löytää sitä, mutta lopulta monen mutkan jälkeen saavuin oikeaan paikkaan ja avasin oven suureen huoneeseen, josta sitten löytyikin Cessin hoitopakki.Se oli musta ja sisälsi kaikki tarvittavat harjat. Palasin pakin kanssa käytävälle ja Cessi kurkotteli päätään minua kohti. Laskin pakin maahan ja otin harjan. Aloin harjaamaan Cessiä. Se piti päätään korkealla, steppaili jaloillaan ja katseli minua sivusilmällä. Varoin jalkojani ja jatkoin harjausta. Pikkuhiljaa tyttö alkoikin rentoutumaan ja pian se päristelikin tyytyväisenä. Sain Cessin harjattua ilman suurempia ongelmia ja siirryin putsaamaan kavioita. Se nosti jalan reipaassti ylös. Kun taistelin viimeisen kavion kanssa tunsin, kuinka joku kurkkotteli t-paitani helmaa. Käänsin päätäni ja näin, että Cessi oli avannut käytävänarun solmun ja kuolasi nyt tyytyväisenä t-paitaani. Naurahdin ja laskin kavion. Silitin tammaa ja tajusin, että aika Cessin kanssa ei pitkäksi kävisi. Sidoin Cessin uudelleen kiinni ja kävin nyt harjan ja hännän kimppuun. Kammalla sai ihmeitä aikaan ja kun lopetin hännän puunaamisen ei siinä ollut enään takkuja. Cessi oli onnistunut avaamaan harjapakin pariin otteeseen ja kaatanut sisällön lattialle. Siitä oli seurannut sitä, että minä olin nostanut pakin ja Cessi taas kaatanut. Nyt silittelin Cessin päätä ja sen silmät painuivat pikkuhiljaa kiinni. Kuulin askelia takaa ja näin Sashan, joka toi hevosia sisälle.
-Mites Cessin kanssa sujui, Sasha kysyi taluttaen pientä shettistä ja ruunikkoa arabialaaista sisälle.
-Hyvin meni. Cessi onnistui avaamaan käytävä narun ja kaatamaan harjapakkia, mutta muuten hyvin. Cessi on ihana, hehkutin ja talutin sen karsinaan.
-Kiva, että tykkäät. Cessin kanssa tarvitaan huumoria. Hei voisitko muuten auttaa hevosten kanssa, sillä joudun tuomaan yksin kaikki hevoset sisälle, kun Mia ja Nori ovat kaupungissa käymässä rehutilauksen takia, Sasha kertoi. Lupauduin auttamaan ja sain talutettavakseni rautiaan suokin ja voikon ponin. Pian kaikki tammat olivat sisällä. Oreja ei vielä tarvinnut hakea sisälle, joten otin harjan ja aloin lakaisemaan käytävää. Sasha ilmoitti menevänsä siivoamaan oritalleja. Pian käytävä oli lakaistu ja katsoin kelloa. Se oli vasta kolme iltapäivällä. Minua ei vielä huvittanut lähteä kotiin, joten päätin pestä Cessin ruoka-ja juomakupin. Hain tarvittavat välineet ja aloin jynssäämään ruokakuppia. Cessi keskeytti heinän syömisen ja halusi tietysti auttaa. En tajunnut mitään ennenkuin huomasin, että käytävällä oli kiva vesilammikko. Nauroin ja silitin Cessiä. Se oli upea tamma enkä malttanut odottaa seuraavaa hoitokertaa. Putsasin myös juomakupin ja sitten päätin lähteä kotiin, sillä pahvilaatikot odottivat purkajaansa.
Siirretty:) Teksti copyright: Rela
Aihe: Hiekan Celia 
Ma Kesä 06, 2011 11:46 pm
